30.12 Joulunpyhät vietelty..

...ja nyt innolla kohti uutta vuotta ja seuraavaa vuosikymmentä:) Viimeisen viikon aikana on taas pistetty ennätykset uusiksi. Nimittäin suklaan syönnissä. En tosin kehdannu edes laskea saldoa, mutta pahalta tuntuu. Suhteellisen tasalaatuiseen ruokaan ja säännöllisen reippaaseen liikuntaa tottunut elimistö menee kohtalaisen tukkoon ylensyönnistä ja alitreenaamisesta.  Tällä viikolla olen oikaissut tilannetta kohti normaalimpaa tasapainoa. Mutta tulipahan ainakin otettua rennosti. Huomenna suuntaamme joulukierrokselta kohti kotia ja vuosi vaihtuu Tampereella. Treenailu jatkuu heti vuoden eka päivänä hiihtopainotteisena tammikuun ajan, unohtamatta tietenkään omia lajeja!

14.12 Sisätreenejä

Viimeiset viikot on tullut treenattua aikalailla sisätiloissa: uintia hallissa, hiihtoa putkessa, wattipyörää, juoksumattoa ja kuntopiiriä GoGo:lla, juoksu- ja voimatreeni Liikuntamyllyssä sekä eilinen duathlontreeni Pirkkahallissa. Onneksi väliilä on päässyt ulkoilmaan juoksemaan ja maastopyöräilemään. Nyt näyttäisi vihdoinkin tulevan talvi ja jos nyt ei pakkaset ihan mene mahdottomaksi, niin pianhan saataisi päästä treenaamaan hiihtoakin Kaupin baanalla ja joululomalla Joroisissa. Ja kauden ekaan starttiinkaan ei ole muuten aikaa kuin reilu kuukausi !

Reilu viikko sitten tehtiin VO2-triathlonistit porukalla tunnin Wattbike-testi ja tulos oli odotettu. Treeniä on syytä tehdä tunnollisesti, vaikka keskiwatit sentään olikin noin 10 pykälää omaa etukäteisarviota paremmat. Oma tunne on edelleen se, että koneesta on revittävissä enemmän tehoa irti, mitä nyt lähtee.

Koska noin 90% harjoittelusta on yksinäistä puurtamista, niin olen ihan surutta käynyt "kuokkimassa" parissa Kaitsun porukan treenissä. Ja aion mennä uudelleenkin:) Eilen kävin läiskimässä uintia alle ja menin sitten Pirkkahallille duathlontreeneihin. Vedettiin nousevalla teholla 3 kertaa pyörää 15min+juoksua 12min. Juoksussa mulla oli sopivaa seuraa (kiitos Anssi) ja homma karkasi käsistä vasta viimeisessä juoksuvedossa. Ei paha.

Ai niin. Mut löytää nykyään myös "urheilu facebookista" 

2.12 Työnteko maistuu hyvälle

Aika on taas kulunut ihan siivillä. Kun päivät on lyhyitä ja sopivasti tekemistä, niin viikot vierii vauhdilla. Treenit on alkanut maistumaan tosi hyvälle, vaikka totuuden nimissä on kyllä myönnettävä, että 2-3 viikkoa meni aikalailla kituuttamalla. Mutta nyt ei ole masentanut edes melkein jokapäiväinen vesisadekaan. Päinvastoin: viime päivinä on alkanut tuntua siltä, että mopo saattaa karata käsistä, jos ei älyä jarrutella:)  Ja kävin siellä bodybalancessakin muuten... jopa 2 kertaa. Täytyy myöntää, että kyllä se viruttaminen tekee kutaa.

Hei, mutta huomenaamulla startataan kohti Ylläshallia, johon kokoontuu melkein koko VO2-Triathlon porukka hikoilemaan ensimmäisten haastattelujen sekä wattbiketestien merkeissä. Jäädään Antin kanssa koko viikonlopuksi Helsinkiin: Antti "oikeisiin" töihin ja minä treenaamaan. Junnu, savolais-tsadilainen teräsmies, on lupautunut oppaaksi.

19.11 Vieraalla maalla

Tein eilen tutustumisreissun minulle ihan uuteen maailmaan. Yleensä treenaaminen keskittyy tuttuihin lajeihin eikä aikaa/mahdollisuuksia ole ollut uusiin kokeiluihin. Nyt tällainen mahdollisuuskin on auennut, kiitos yhteistyöstä GoGo Liikuntakeskuksen kanssa (ja marraskuu soveltuu kokeiluihin). Siispä päätin mennä kokeilemaan bodypump- ja spinningtuntia. Se, mikä näyttää olevan arkipäivää normaaleille liikkujille, oli silkkaa eksotiikkaa minulle. Ensin oli vuorossa bodypump. Eihän mulla ollut edes jumppavaatteita, vaan ihan normaalit juoksutrikoot ja paita, joten erotuin porukasta. Ennen tunnin alkua katselin muilta mallia ja kasasin tarvittavat välineet: tanko, painoja, käsipainot, steppilauta ja alusta. Selvisin aika kunnialla kuitenkin...piti vaan tiukasti katsoa muilta mallia. Tunnin keskisyke 98, sopivaa liikuntaa alkukauteen. Puolen tunnin juoksumatolla hikoilun jälkeen menin spinningtunnille, mikä olikin paljon helpompaa. Nopeastihan siinä tunti kului ja tehokasta oli. Ihan hyvä treeni. Nyt tiedän, mitä on bodypump. Ehkä ensi viikolla tutustun johonkin muuhun eksoottiseen liikuntamuotoon? Miten ois bodybalance? Sehän voisi tuoda järjestystä tähän nykyiseen lihasepätasapainoon...

12.11 Vauhtia Vuokatista

Olen vihdoinkin päässyt takaisin baanalle. Tein ensimmäisen "oikean" harjoituksen viikko sitten keskiviikkona ja siitä lähtien joka päivä, eikä takapakkia sairastelun suhteen ole tullut. Kyllähän se kunto pääsi aikalailla repsahtamaan, kun totaalitaukoa tuli 3,5 viikkoa. Ensimmäiseen treeniviikkoon mahtui omien lajien lisäksi 4 hiihtolenkkiä! Vaan mikäpä on hiihdellessä kun varusteet ovat ihan viimeisen päälle kunnossa. Käväsimme myös Vuokatissa, jossa treenaamisen lisäksi kuvasimme materiaalia VO2-ohjelmaan. Triathlonaiheinen jakso tulee ulos muistaakseni 25.11. Se on muuten startti kohti ensi vuotta, jolloin Triathlonistit seikkailevat VO2-sarjassa. Mukana uusia ja vanhoja kasvoja. Ja panokset eikun kovenee ja matkat pitenee:)

Vuokatin reissulta tarttui mukaan myös ensi talven treenikaveri, Wattbike. Ensitapaamisen jälkeen täytyy sanoa, että se on ihan armoton tapaus. Sen kanssa vierähtää tulevina kuukausina useampi hikinen tunti. Se tietää polkemisestani aivan kaiken eikä sitä edes kannata yrittää huijata näissä asioissa:)

28.10 Siirtymäkausi = sairasloma

Kisakauden jälkeen on aina ollut sellainen muutaman viikon paussi totisemmasta treenaamisesta. Aika, jolloin voi liikkua jos huvittaa ja mitä huvittaa. Tai jos ei huvita, niin huilata vaan ja tehdä muuta mukavaa. Tänä vuonna tuo aika uhkaa muuttua kokonaisvaltaiseksi sairaslomaksi, sillä Hawajin kisan jälkeen ei ole vielä yhtään tervettä päivää mahtunut allakkaan. Kurkkukipua on riittänyt ja tänään sitten diagnosoitiin poskiontelontulehdus. Toivottavasti lääkekuuri auttaa, sillä lääkäri uhkaili jo punkteerauksella, mikä ei ole kovin mukavaa. Joka tapauksessa tilanteen rauhoituttua röörit kuvataan ja sen jälkeen rassataan kuntoon. Positiivista on se, että nyt tällaisiin toimenpiteisiin on se paras mahdollinen aika vuodesta. Mutta olishan se ihan mukava päästä jo liikkumaankin. Ehkä ensi viikolla...

11.10 Liian tuttu tulos Konasta

Kausi päättyi neljättä kertaa pettymykseen Hawajilla. Väistämättä tulee omaankin mieleen, että onko minua täällä tarkoitettukaan menestymään? No, itse en ainakaan vielä heitä kirvestä kaivoon, mutta pientä hengähdystaukoa tässä nyt kaipaa ennen kuin uusia suunnitelmia puidaan. Aina epäonnistumisen jälkeen on syytä miettiä niitä tekijöitä, jotka siihen johtivat. Koska moni lukijoista varmaan miettii, mitä meni pieleen, niin tässäpä muutamia arvuutuksia sekalaisessa järjestyksessä:

- pöpö: tänne tultaessa kärsin lievästä korva- ja kurkkukivusta, joka lentomatkan siivittämä painui keuhkoputkiin. Olin antibioottikuurilla tiistaihin saakka. Vaikka tauti oli tällä kertaa iaka lievä, saatoi se vaikuttaa.

- kilpaileminen vs treenaaminen: kilpailin aika paljon tänä vuonna, koska halusimme kokeilla erilaista lähestymistä. Ja koska olemme tulospalkattuja, niin kisaamalla on mahdollisuus tienata rahaa laskujen maksamista varten.  Toisaalta se vie aikaa kunnon treenijaksoilta, joita vaaditaan ironmania varten. Viime vuosien kokemusten jälkeen en halunnut laittaa kaikkea yhden kortin varaan pyhittämällä viimeistä kahta kuukautta pelkästään Hawajin kisaa varten. Eli suo siellä, vetelä täällä. Mutta tietoinen valinta joka tapauksessa

- muut epämääräiset tekijät, joita tällä hetkellä laittelen järjestykseen päässäni.

Nyt on aika vetää hieman happea, lepäillä sekä keskittyä muutama viikko muihin asioihin. Pieni etäisyys asiaan tehnee ihan hyvää. Tähän varsin pinnalliseen pika-analyysiin pettyneille voin luvata, että tarkastelemme asioita paljon syvällisemmin pienemällä porukalla. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin ensi kauden suunnitelma on tehty ennen joulukuun alkua.  

4.10 Täällä sitä taas ollaan...

Nimittäin Hawajilla odottelemassa ensi lauantain starttia. Andalucian kisan jälkeen oli pari viikkoa aika vilkasta aikaa: treenailu keskittyi uintiin ja juoksuun ja muu aika muuttoon, joka sujui tällä kertaa kivuttomasti ja nopeasti. Ehdittiin olla viikon verran tamperelaisia ennen kuin lähdimme kohti Hawajia. Matkustaminen otti melkein pari vuorokautta kaikkinensa ja olotila olikin muutaman päivän ajan melkoisen sekava. Nyt alkaa kroppa olla samassa rytmissä paikallisen kellon kanssa ja treenit alkaa maistua paremmalta. Tässähän on vielä 6 yötä kisaan ja toivotaan, että loppuvalmistautuminen menisi hyvin. Niin, ja kisa kanssa.

Touhuamistamme täällä voi seurata tällä kertaa pääasiassa Antin Aamulehteen kirjoittamista blogeista, joita on höystetty valokuvin sekä videoin.  Blogiin pääset kätevimmin tästä linkistä. Ja jotain ekstraa saattaa löytyä myös tuolta veispuukin puolelta. Yritä päästä Antin kaveriksi (ei ole vaikeaa:)), niin pääset lukemaan ja katsomaan lisää.

17.9 Uusia kokemuksia Andalucian kisasta

Niin, ja kauden viides kakkossija:) Kisareissu on tehty, eikä se jättänyt kylmäksi (edes sään puolesta). Kisassa kokeiltiin erilaista konseptia, sillä uinti oi ujutettu pyöräilyn ja juoksun väliin. Lisäksi peesivapaus sekä välikirit toivat uusia haasteita. Oma kisa eteni ilman haavereita ja suurempia kommelluksia. Teemun blogista saa selville tarkempaa tietoa kisasta. Naisten kisan voitti Italian Martina Dogana, joka hyvänä juoksijana pääsi kyykyttämään minua oikein kunnolla. Biitsi oli pitkä, mutta on sillä Konan laavakentälläkin mittaa... En ole vielä ihan varma, vievätkö tuollaiset uudistukset lajia hyvään vai huonoon suuntaan. Ainakin ne toisivat vaihtelua ja ehkä eri nimiä voittajiksi kuin perinteisimmissä kisoissa. Tämän kesän kokemuksen perusteella sanoisin, että sekä Challenge että Tristar -kisoijen mukaantulo Ironmanien ja 70.3-kisojen rinnalle on hyvä asia.

Tämä viikko onkin sitten mennyt palautellessa sekä siviilipuolen kiireiden keskellä. Eipähän ainakaan ehdi stressata Hawajin kisoja vielä:) 

7.9 Kotona kääntymässä

Leiri meni loppuun saakka suunnitellusti, vaikka viimeisinä päivinä jaloissa painoikin jo aika lailla. Torreviejassa oli tosiaan kuumaa, päivittäin yli 30 astetta. Treeniaikamme ajoittuivat vielä keskipäivälle, joten lämpöaltistusta tuli mukavasti. Tein yhden pitkän juoksun tarkoituksella päivän kuumimpaan aikaan (keskilämpö treenin aikana +34 astetta) ja Antti oli pyörällä mukana roudaamassa juomapulloja.

Kotiin palattiin keskiviikkoiltana ja perjantaiaamuna suunnattiin kohti Hesaa ja HCT-tapahtumaa. Perjantaina oli vuorossa koululaiset sekä hyväntekevääisyyskisaajat, joihin itsekin kuuluin. Vedimme Kaisan kanssa sulassa sovussa hyvän asian puolesta. Lauantaina olin ihan kisaturistina katsomassa kun noin 600!!! kuntoilijaa pisti jalalla koreasti triathlonin merkeissä. Hatunnoston arvoinen suoritus kaikilta osallistujilta: mukaan oli uskallettu lähteä jopoilla ja turha pingottaminen oli jätetty kotiin. Ihan niin kuin oli tarkoitettukin. Koska kaikilla tuntui olevan niin mukavaa, niin ensi vuonna uudestaan, eiks niin? 

Ylihuomenna olisi sitten vuorossa lähtö taas kisareissuun, kohti Jereziä ja TriStar200-kisaa. Leirillä ollessani alkoi tuntua siltä, että olisi kiva kisailla vielä kerran ennen Hawajia, joten ilmoittauduin mukaan. Lisäjännitystä kisaan tuo se, että kisaformaatti poikkeaa tutusta meinigistä. Kisa aloitetaan yhteislähtö pyöräilyllä, välissä uidaan joen yli ja lopuksi juostaan kansallispuiston halki.  Tunnelmia kisasta sitten ensi viikolla.

25.8 Tandemistit - nuo maanteiden ihmisskootterit

Leiri Torreviejassa on nyt edennyt siihen pisteeseen, että minua ulkoilutetaan kahden tandemparin toimesta. Ja kylläpä siinä pitää kiirettä, sillä vauhti tasamaalla on tasaisesti neljän kympin paremmalla puolella. Ylämäissä on hieman helpompaa, mutta sitten alamäessä rankaistaan taas. Eipä tässä enää tarvita Anttia skootterin kanssa vauhtia pitämään. Siihen kun päälle huitasee vielä juoksua ja uintia, niin eipä tarvi muuta kun paljon unta ja ruokaa. Sään ja maaston puolesta leiri on aivan passeli Konaa ajatellen. Merikin on niin lämmin, että siellä on hyvä tehdä avovesiuintia Hawajin malliin.Tahkotaan sitten kotimaassa taas kaakeleita katsellen. Tämä ralli jatkuu vielä viikon verran, jolloin palaamme kotimaahan.

18.8 Kakkossijojen putki jatkui Wiesbadenissa

Kauden tähän mennessä paras kisa! Kesän edetessä kunto alkaa olla sillä tasolla, missä sen olisi pitänyt olla jo alkukesästä. Tai siis, missä se oli ennen sairastelua. Laskeskelin muuten sunnuntain kisan jälkeen, että tuli vedettyä 6 viikkoon aika paljon kisoja: 1 ironman, 2 puolikasta ja pari sprinttiä.

Sunnuntain kisa lähti käyntiin ihan kelvollisella uinnilla. Nousin vedestä toisena ja sain johtaneen Andrea Breden kiinni noin 7 km ajon jälkeen. Andrea ajoi pari eka mäkeä vahvasti, mutta sain toisen mäen jälkeen karistettua hänet kannoiltani. Kisareitillä oli muuten 4 isoa nousua ja nousumetrejä yhteensä 1500. Johdin kisaa aina noin 70 km saakka, jolloin Wenke Kujala tuli ohi. Kestin kuitenkin hyvin vauhdissa ja  olin viimeisen mäen päällä taas johdossa. Juuri ennen vaihtoa (viimeiset 8km alamäekeä) Yvonne van Vlerken sai kiinni ja vaihtoon tulimme kaikki kolme yhtäaikaa. Juoksu ei ollut tarpeeksi vahvaa voittoon saakka, vaikka kestinkin reilun kympin ihan kohtalaisen lähellä Yvonnea. No, en sentään ihan huonolle hävinnyt ja olen tyytyväinen omaan kisaani. Aika selkeetä parannusta on siis 6 viikossa tullut, verrattuna samoihin naisiin, keitä oli mukana Frankfurtissa.

Nyt ollaan sitten siirrytty leireilemään Torreviejaan, jossa lämpöä on riittävästi ajatellen treenejä kohti Konaa. Eilinen ja tämä päivä on mennyt kevyen treenin ohella akkuja ladatessa, mutta viikon edetessä alkaa toivottavasti matkamittariin kertyä kilometrejä tiuhempaan tahtiin.

10.8 Irrottelua

Viime ajat ovat olleet melkoista matalalentoa. Koska olemme suhteellisen nopeita käänteissämme, niin olemme tässä väliisä ehtineet hommata itsellemme uuden kortteerin Tampesterista. Hieman työtähän se on teettänyt ja saattaahan siinä vielä muutama hikipisara irrota, ennenkuin tavarat ovat uudessa osoitteessa. Mutta se on sitten syyskuun asia. Treeni- ja kisarintamallakin on ollut suht' vilkasta. Piipahdin Nokian Tri-viikonlopussa: lauantaina sprintissä ja sunnuntaina ihan vaan treenailemassa. Ei oikein löytynyt kierroksia... Viime viikolla tein pari vetoharjoitusta ja toissapäivänä Kuopion sprintti SM-skaboissa meno näytti jo urheilulta. Tosin 9 sekunnin tappio Merjalle harmittaa ja kun ratkaiseva erokin tuli toisessa vaihdossa. Pitäs vissiin harjoitella kenkien laittamista. Vedettiin pyörää Merjan kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä ja saatiin Venäjän tytöt pelattua pelistä pois. Kunnon maaotteluhenkeä! Kunto tuntuisi olevan nyt nousussa, kun lyhyillä kisoilla ja tehotreeneillä on haettu hieman uusia ärsytyksiä. Perjantaina startataan sitten kohti Frankfurtia ja sunnuntaina kisaillaan taas. Sieltä matka jatkuu sitten 16 päivän mittaiselle leirille Torreviejaan.

25.7 Hupaisaa...vai onko?

Kuulin tänään, että olen päässyt valtakunnalliselle rankinglistalle. Taannoin Veikkaaja-lehdessä oli ollut rankattuna Suomen aliarvostetuimmat urheilijat. Oma sijoitus ei tarkasti ole nyt tiedossa, mutta kuvan kanssa siitä oli mainittu. Toivon tietysti, että olin mahdollisimman kärkipäässä:) Kiitokset kuitenkin asianomaiselle toimittajalle huomioimisesta. Eli vieläpä meillä riittää työsarkaa, jotta triathleetit noteerattaisiin myös "Suomen arvostetuin" -listalla.

Olen palannut sorvin ääreen muutaman elvytyspäivän jälkeen. Homma etenee lyhyempien kisarypistysten kautta kohti Saksan puolikasta. Tulevat häppeningit on nyt tuolla kisat & leirit kohdassa.

22.7 Joroisten ennätysviikonloppu

Olipahan kisat! Perjantain sarjoissakin taisi olla enemmän porukkaa kuin aiemmin, mutta lauantain puolimatkan osallistujamäärä yllätti optimistisimmankin arvion. Lähtöviivalla noin 290 Teräsmiestä ja -naista. Alkoi olla jo mukavasti tunnelmaa:)

Pikästä aikaa itseänikin jännitti ennen kisaa olihan mukana Merja. Toinen syy pieneen jänskätykseen oli se, miten toipuminen Saksan kisasta vaikuttaa suoritukseen. Koska lähtökohta oli se, mikä oli, olin varautunut siihen, että päivästä saattaa tulla pitkä ja tuskainen. Päätin ottaa leikin tosissani, mutten vakavasti. Tässä onnistuin ja ehdinkin matkan aikana morjestella aika monta tuttua.

Uinti lähti liikkeelle mukavasti (vaikka kisaviikon tiistain uintitreeni Kuopion hallissa olikin aika katastrofi) ja toisen kierroksen alussa huomasin uivani Merjan kanssa samassa ryhmässä. Toka kierros sujuikin tosi helposti. Yllätin itseni vaihtamalla Merjaa nopeammin ja pääsin pyörälle johdossa. Paahdoin ypöyksin 70 kilsaa ja ainoastaan kääntöpaikoilla totesin, että Merja tulee kohtuu lähellä, epävirallisten väliaikojen mukaan noin 30-45 sekunnin päässä. Noin 70 kilsan kohdalla miesporukka sai mnut kiinni ja siinä ryhmän hännillä oli myös Merja. Totesin, että on turha enää yrittää siinä tilanteessa saada eroa ja päätin malttaa mieleni ja ajaa ryhmässä ja säästellä juoksuun. Vaikka pitää 10 metrin eron, niin ajaminen oli niin paljon helpompaa kuin yksin. No, maltoin kuitenkin vähän huonosti ja kävin vetämässä kuitenkin ryhmän keulilla. Sykekin tuntui olevan pk:n puolella. Toinen vaihtokin sujui hyvin ja päätin lähteä reippaasti liikkeelle. Sainkin jätettyä Merjaa parhammillaan noin 45 sekunnin päähän, mutta ero alkoi huveta toisella juoksulenkillä. Jalat eivät vaan totelleet vielä käskyjä. Juoksun puolivälissä Merja sai kiinni ja teki kolmannella kierrokselle ratkaisevan eron. Oma juoksuaika oli 1,5 minuuttia viime vuotista hitaampi, joten juoksulihaksisto (joka elpyy viimeisenä ironmanin jälkeen) ei ollut tavanomaisessa iskussa. Olen kuitenkin tyytyväinen kisaani, joka siis kuitenkin sujui paljon mukavammin, mitä etukäteen pelkäsin. Jälkiviisaana olen pähkäillyt, että hieman toisenlainen kisataktiikka olisi saattanuut olla parempi ja puolikkaan kisaankin olisi ehkä kannattanut jaksaa tankata paremmin. Mielummin kuitenkin rohkealla vedolla hopeeta kuin nössösti kultaa. Oli ikimuistoinen kisa ja oli hieno tarjota yleisölle tasaväkinen kamppailu, vaikka ratkaisu ei loppukiriin jäänytkään. Onnittelut vielä Merjalle ja toivottavasti päästään pian ottamaan uusiksi;)

Meidän Triathlonistitkin vetivät upeat suoritukset: Riku kirkkaasti alle 5 tunnin ja Peltsi debyyttikisassa 5.12. Ja urheilukentällä näkyi niin paljon onnellisia maaliintulijoita, ettei mitään rajaa. Ensi vuonna uudestaan!  

7.7 Frankfurtin kisaraportti

Frankfurtin kisaviikonloppu on myt sitten koluttu ja kotiinkin jo ehditty. Olipa melkoiset kilpailut! Viivalla yli 2300 kisaajaa ja reitin varrella järjestäjien ilmoituksen mukaan 500 000 katsojaa. Hawajin paikka on nyt sitten selvä ja tuloksena oli siis viides sija. Muutenkin viikonloppu oli antoisa ja mukava oli seurata Alexin erinomaista Ironman-debyyttiä.

Ikaalisten kisapäivänä 6.6 Söderdahlin Kaitsu, kokeneena kettuna, sanoi minut räkäisenä nähdessään: "Voi Tiina, nyt just on se aika kun pitäis tehdä niitä hyviä treenejä!" Niinpä. Siihen nähden sunnuntain suoritus oli ihan kelvollinen. Kisan aikana ei ollut mitään erityisiä ongelmia, tasaista menoa, vaikka viimeisen kympin aikana vauhti repsahti turhan paljon kun edessä ei ollut kiinniotettavia ja 5. sija oli varma. Hyvällä suorituksella, tämän hetkisessä kunnossa loppuajasta olisi ollut nipistettävissä pois jonkin verran. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että sijoitus olisi silti ollut sama. Neljä naista oli kovemmassa iskussa.

Tänään kävin jo kevyesti pyöräilemässä, sillä aikaa seuraavaan starttiin on vain 10 päivää. Aika mielenkiintoista katsoa, miten palautuminen sujuu Joroisten kisaan.

27.6 Valmistautumista

Palautuminen Kraichgaun kisasta sujui aika sukkelasti ja olo oli yllättävän energinen. Treenailimme Pajulahdessa 5 päivää ja nautimme Suomen kesästä... Juhannuspäivän suht viileässä säässä oli mukava tehdä pitkä nousevavauhtinen juoksu. Keräsin varmaan katseita, kun painelin treenin jälkeen antamaan jaloille kylmähoitoa järveen: seisoin metrin syvyydessä, talviajotakkissa ja pipo päässä! Tiistaina ajoin pitkän pyöräilyn Pajulahdesta muutaman mutkan kautta Karhulaan ja päälle hilpaisin juoksun. "Lomailemme" täällä anoppilassa, kunnes ensi tiistaina lähdemme Saksanmaalle. Huomenna olisi suunnitelmissa tehdä viimeinen pitkä treeni ennen Ironmania. Sitten vaan palautellaan ja toivotaan, että aika riittää palautumiseen.

17.6 Uutta nousua kohti

Kesän ensimmäinen Saksan kisareissu on nyt tehty: Challenge Kraichgau. Lähtötilanteesta sen verran, että pääsin aloittamaan kevyen treenin kisaa edeltävänä maanantaina. Eipä siinä ehtinyt ennen kisaa tehdä kuin pk-treeniä. Kisa meni viimeisen kuukauden tapahtumiin nähden ihan ok. Mutta kyllähän tuo sairastelu oli ehtinyt pudottaa kisakunnon aika alas. Positiivista kisassa oli se, että loppua kohti tuntui hieman paremmalta. Ja nyt, 3 päivää kisan jälkeen, olo tuntuu aika mukavalta.

Kisana tuo Challenge Kraichgau oli hyvin järjestetty: puolimatkalla 1400 osallistujaa, pyöräreitti maaseudulla (mutkainen ja mäkinen: yli 1100 nousumetriä 90 kilsalla) ja kisapaikka oli mukava pikkukaupunki. Paluumatkalla maanantaina kävimme "nuotittamassa" Ironmanin pyöräreitin, autolla ajaen tosin. Reitti on merkattu pysyvin kyltein, jopa aivan Frankfurtin ydinkeskustassa! Tiedossa on vaihteleva reitti: maaseutua ja kaupunkia, tasaista ja mäkiä. Nyt on sitten pari viikkoa aikaa tehdä jotain kunnon nostamiseksi, jotta Ironmanista voisi odottaa hyvää suoritusta. Juhannusjuhlat jää juhlimatta (ei tosin harmita yhtään)  ja edessä on 5 päivän leiri Pajulahdessa. Ykköstoiveena on nyt terveenä pysyminen.  

4.6. Vastatuulta

Riepoo. Kisakausi pitäisi olla käynnissä ja eletään niitä viikkoja, jolloin pitäisi suunnitelmien mukaan tehdä laatutreenejä ajatellen heinäkuun alun Ironman-kisaa. Tosielämässä viimeiset 2 viikkoa on mennyt sairastaessa ja kevyet treenit ovat laskettavissa yhden käden sormilla:(  Eikä taudille näy vielä loppua. Tässä sitä taas punnitaan valmentajan ja urheilijan taitoa tehdä oikeita asioita vallitsevan tilanteen mukaan. Mutta näillä mennään ja katsotaan sitten mitä saadaan aikaiseksi.

Tiistaina polkaistiin Urheilukanavalla käyntiin Triathlonistit-sarja, jota ollaan pakerrettu talven mittaan muiden hommien ohella, tosin Antti enemmän kuin minä. Vielä on tulossa 7 osaa, joten eikun tv:n ääreen tiistaisin. Ja lauantaina sitten kaikki kipinkapin Ikaalisiin, jossa on kauden avaus triathlonit kylpylällä!

27.5 Vääränlaista kisakuumetta

Väännän nyt pitkästä tarinasta lyhyen version. Leiri Font Romeussa meni hyvin. Treeniä tuli kohtuudella, mutta se kulki hyvin. Kuviakin otin muutaman, mutta netti toimi siellä niin turkasen hitaasti, että sivujen päivitys ei onnistunut. Laittelen kuvia tarinoiden kera, kunhan kotiinpaluukiireiltäni ehdin.

Viime torstaina siirryimme Calellaan ja heti seuraavana yönä sairastuin ja tuli poru. Olin odottanut kisaa tosi paljon, mutta kisakuume sai liian konkreettisen merkityksen. Olo oli niin heikko, että jouduin ilmoittamaan järjestjille jo perjantaina, etten voi kilpailla. Kävin kuitenkin pressitilaisuudessa edustamassa ja vastaanottamassa numeroni maakunnan pomolta. Tauti yltyi vielä niin, ettei loppujen lopuksi edes tarvinnut arpoa, pitäisikö sittenkin startata. Tukevasti buranakuurista huolimatta tauti piti oikein kuumetta päällä. Nyt alkaa jo kuitenkin sen verran helpottaa, että taidan huomenissa päästä tekemään jo kevyttä liikkumista.

Pitkien poissaolojen jälkeen kotiinpaluu on aina yhtä ikimuistoinen. Nyt vastassa oli 2,5 kuukauden postit, likaisten vaatteiden vuori, täyttämätön veroilmoitus sekä kuollut viherkasvi. Se oli se viimeinen elossa ollut. Ja huomenna juurihoitoon heti aamusta:)

10.5. Puuskutan ja puhallan…

Oleskelua ja treenailua Font Romeussa on nyt takana tätä kirjoitusta rustatessa jota kuinkin tasan 4 vuorokautta. Treeni on ollut aika maltillista pk-harjoittelua, mutta kyllä sekin tuntuu raskaammalta täällä korkeuksissa. Kävin tulopäivänä, keskiviikkona, tekemässä juoksuverran jälkeen punttitreenin ja 3 kilsan uinnin. Rautahan oli yhtä kevyttä kuin merenpinnan tasolla:) mutta uinti tuntui helpolta. Muistikuvissani uinti oli edellisellä kerralla ollut raskasta. No, en muistellut väärin, sillä torstaiaamun uintitreenissä totuus paljastui: joku oli yön aikana ujuttanut käsiin lyijyä. Tai ainakin ne tuntuivat kovin painavilta?? Juoksut olen tehnyt täällä joko maastossa tai nurmella, mikä on elvyttänyt ratajuoksun tukkeuttamia pohkeita. Pyörälläkin täällä tarkenee kovin hyvin ajella, vaikka keli on vaihdellut aurinkoisesta hellesäästä ukkoskuuroihin ja vesisateeseen. Eilen ajoin autolla 15 kilsaa ja 600 metriä vertikaalisesti Llivian kaupunkiin, josta lähdin vasta pyöräilemään. Tarkoituksena oli löytää hieman tasaisempaa maastoa. Ajelinkin vallan mainioita pikkutietä pitkin, pääasiassa Espanjan puolella ja lämpöäkin oli hellelukemien verran.

Majailen tällä kertaa taas harjoituskeskuksessa, joka on toimiva paikka, joskaan ei mikään kovin nykyaikainen wellnesscenter. Laittelen galleriaan kuvia paikasta, jahka olen ensin saanut niitä räpsittyä. Huomenna on edessä taas muutto. Tosin tällä kertaa vain seinän taakse kahden hengen kammioon, sillä Antti saapuu tänne huomenillalla. Tänään vietän lepopäivää, paitsi kävin aamulla kyllä uimassa. Niin, ja porealtaassa likoamassa ja huoltamassa lihaksia. Muuten olen loikoillut ja huvittanut itseäni seurailemalla, miten pilvet liikkuu ja keli muuttuu nopeaan...sade,paiste, sade,paiste!
Huomenna jatkuu taas treenit ja ehkä ensi viikolla saankin jo tehtyä jotain “kunnon” harjoituksiakin. Ja muistan ottaa tarpeeksi rauhallisesti. Olen saanut useita asiantuntevia ja tarpeellisia muistutuksia. Kiitos niistä. 

5.5. Kisakausi korkattu

Siitä se taas lähti kisakausi käyntiin. Jo neljättä kertaa se alkoi Lanzaroten Volcano triathlonissa. Tällä kertaa hampaita kiristeltiin vasta juoksuosuudella. Kisa muuten järjestettiin nyt 25. kertaa ja tunku oli niin kova, että järjestäjät joutuivat kisaviikolla lopettamaan ilmoittautumisten vastaanottamisen kun 400 tuli täyteen. Hurjaa!

Omasta kisasta lyhyesti: uinti meni ihan mukavasti, ei mitään kummaa revitystä. Oli kiva uida ja ois menny samalla vähän pidempikin siivu Nousin vedestä toisena, mutta Bella Bayliss oli aika kannassa. Lähdin pyörällä liikkeelle käsijarru päällä, koska viime kesänä oli ongelmia takareisien kanssa. Nyt ei mitään sellaisia kolotuksia ollut koko päivänä. Bella sai mut kiinni noin 6 km:n ajon jälkeen ja yhtä matkaa (peesisäännöt huomioiden) sitä sitten taivallettiin koko pyöräosuus. Toisella kierroksella meno oli jopa helpompaa. Juoksun suhteen oli ennen kisaa varmin, koska se on mennyt treeneissä hyvin. Toisin kuitenkin kävi. Taisin keskittyä liikaa kisataktiikan miettimiseen ja unohdin kaikki talven aikana päntätyt juoksuopit. Kaikki juoksun kepeys ja ilo loisti poissaolollaan. Tilalla oli vääntäminen ja hiihtoloikka, höh. Bella karkasi vähän ennen ekaa kääntöpaikkaa ja kasvatti eroa sitten tasaisesti.  No, en kuitenkaan ihan huonolle sentään hävnnyt, sillä ella on moninkertainen IM-kisojen voittaja ja viime vuoden Hawajin kasi. Kyseessä oli siis kestävien naisten taisto Kaiken kaikkiaan kisasta jäi kuitenkin ihan positiivinen fiilis. Jos vaikka verrataan kahden vuoden takaiseen suoritukseen: ihan epätoivoinen suoritus ja 2 viikon päästä voitto ironmanissa…
Ehdin kisan jälkeen treenailla pari päivää saarella hyvissä olosuhteissa. Tänään olen matkustanut Madridin kautta Barcelonaan, josta jatkan aamulla kohti vuoristoa ja Font Romeun harjoituskeskusta.  Vaikka kiva on näinkin, niin olipa sieltä Lanzalta haikea poikin lähteä. Alkoi nimittäin Ironman-kuume levitä seudulla!

 24.5 Leirin loppu lähenee…

Kauan odotettu kaunotar saapui tänne reilut pari viikkoa sitten. Ihan mieletön peli! Missä tahansa sillä ajeleekin täällä, niin kaikkialla se herättää ihastusta. Suurkiitokset Duellin Mikalle ja Topille. Koska treenaaminen on tehnyt tehtävänsä, niin en onnistu lisäämään tänne kuvaa uudesta menopelistä. Sen sijaan onnistuin lisäämään joitakin kuvia, jotka löytyvät täältä

Viimeiset pari viikkoa ollut melkoista haipakkaa, joten netissä vietetty aika on jäänyt minimiin. Treeniäkin oli ohjelmassa ihan riittävästi ja sitten oli muuta touhua lisäksi. Parin viikon treenijakso meni mukavasti. Määrissä ei päästy ennätyksiin, mutta reipastehoisemmissa harjoituksissa päästiin jo uusiin lukemiin. Tiistaina oli viimeinen tiukempi rutistus ja sen jälkeen onkin ollut kevennettyä ohjelmaa. Sen verran ulkoilu on siis vaikuttanut ajatuksenjuoksuunkin, että torstaina huomasin uima-altaalla riisuessa uimapuvun jääneen kämpille. Eilisessä yhdistelmätreenissä jo 5 minuutin juoksun (kokonaistreeniä takana jo yli 3h) jälkeen polviin alkoi ilmestyä verinaarmuja. Joo, kaaduin siis juostessa. Otin se merkkiä siitä, että on syytä kääntyä takaisin ja mennä kiireen vilkkaa kämpille kaivamaan soraa ihosta. No nykyinen kämppäkaveri veti kauppaan lähtiessä pyöräilykypärää päähän. Että taitaa se tuntua muillakin.
Pariviikkoisen ainut miinus oli hammastulehdus, johon jouduin popsimaan antibioottikuurin ja hoidattamaan hammasta paikallisella hammaslekurilla. Pelotti. Nyt hammas on oireeton, mutta kyllähän se ylläpitää pientä jännitystä kunnes pääsen omalle hammaslääkärille toukokuun lopulla.
Nyt on käynnissä jo vihonviimeinen viikkoni täällä Maspalomasin tukikohdassa. Aika kuluu kevyesti treenaillessa, toki tiistaina on ohjelmassa tiukempi triathlontreeni. Ei voi kun ihmetellä, miten nopeasti aika kuluikaan. Ensi torstaina lennähdän naapurisaarelle Lanzarotelle, jossa alkaa sitten kisakausi 2.5. Volcano triathlonissa. Perinteisesti se on ollut vaikea kauden avaus, mutta mennään nyt vaan rohkeasti “tulta päin”.   

6.4. Akkuja ladaten

Takana on nyt taudin jäljiltä pari viikkoa perustreeniä ja kyllä se hieman jaloissa painaa. Nyt on alkuviikko kevyempää ulkoilua ja odotusta… Keskiviikkona ikävä hellittää kun Antti tulee tänne kahdeksi viikoksi katsomaan treenien sujumista. Ja torstaina alkaa kevään kovin ralli, joka kestää sen pari viikkoa. Tiedossa kovia treenipäiviä ja valmistautumista kesän kisoihin. Samaksi ajaksi tänne saapuu myös seurakavereita kaksin kappalein, joten treeniseuraakin on tiedossa. Ja puolen kuun maissa myös Jarmo tulee tänne kahdeksi viikoksi, joten tarvittaessa vauhdinpitäjä löytyy myös uintiin. No, tuskin kestän kovin lähellä, mutta saahan sitä yrittää. Treeniseuraa täällä on löytynyt talven mittaan yllättävissäkin muodoissa. Viimeisin treenikaveri löytyi ihan sattumalta, kun Ketosen Carina bongasi minut yhdellä lenkillä. Ehdittiin käydä yhdessä valloittamassa Pico de las Nieves. Päivä vaan oli niin pilvinen, ettei maisemia katseltu eikä alaspäin laskemisesta erityisesti voinut nauttia. Näkyvyys 20 metriä ja sormet jäässä. Sen jälkeen pilviä ei paljon olekaan näkynyt. Taitaa olla meneillään sääilmiö nimeltään calima. Tietää lämmintä!
Keskiviikkona saan mun uuden triathlonpyörän tänne! Se tulee olemaan hieno peli, ei vissiin ole Suomessa montaa samanlaista. Yritän kohdella sitä sen arvolle kuuluvalla tavalla…eli ajaa kovaa

P.S. Vielä siitä kisaamatta jättämisestä. Sisareni sanoi, että "järkipäätös". Taitaa olla niin.

27.3 Se on ei

Olen tehnyt päätöksen olla kisaamatta sunnuntaina. En tiedä onko se oikea päätös vai ei. Luultavasti sunnuntaina kuitenkin mietin, olisiko pitäny sittenkin lähteä mukaan. Olo (terveyden suhteen) on tällä hetkellä noin 90 prosenttinen, sunnuntaina toivottavasti jo 100%. Koska kyseessä oli puoli matkan kisa, piti päätös tehdä jo nyt (tankkauksen yms.asioiden vuoksi). Jos kisa olisi ollut joku tärkeä kisa, olisin luultavasti lähtenyt mukaan. Mutta koska kyseessä oli ns. harjoituskisa ja nyt eletään maaliskuuta, on tärkeämpi saada jalkoihin hyvää treeniä kuin huonoa kisaa ja lisää sairastelua.

25.3 Yt-neuvotteluja

Ajan trendin mukaisesti täällä leirilläkin ollaan käyty yt -neuvotteluja. Itseni kanssa…
Odotin jo aika kovaa sitä, että pääsen takaisin “sorvin ääreen” eli treenaamaan  Calella-Suomi -visiitin jälkeen. Olin taas kerran laskelmoinut liian optimistisesti oman jaksamiskykyni ja olin tosi väsynyt kun pääsin tänne Kanarialle takaisin. Elimistö ei suostunut yhteistyöhön ja nikoitteli heti alusta pitäen, vaikka treenailinkin mielestäni tosi kevyellä teholla. Muutaman päivän jälkeen oli pakko taipua. Kun en ymmärtänyt ottaa tarpeeksi vakavasti elimistön viestejä, niin sepä varmisti tarvittavan levon sairastumalla lievään flunssaan.  Lähes viikkohan siinä sitten taas kerran tuhraantui. Elimistö sai kyllä tarvitsemaansa lepoa, mutta pää oli hajota. Tänään sain luvan aloittaa treenaamisen kevyesti ja ainakin aamun uintitreeni tuntui ihan kohtalaisen hyvältä. Tulipahan taas kerran todistettua fyysisen terveyden vaikutus mielialaan;)

Olen ilmoittautunut sunnuntaina käytävään triathlonkisaan. Se on täällä samalla saarella, noin 25km:n päästä täältä Maspalomasista. Kisa on ns. tupla-olympiamatka eli 3km-80km-20km ja se kuuluu Espanjan pitkän matkan kisasarjaan. Mukaan onkin tulossa maan kärkimenijät nin naisiin kuin miehiinkin: Eneko Llanos (2. Hawajilla -08) ja Virginia Berasatequi (6. Hawajilla -08). Ajattelin, että sehän on vain sellainen pikkuinen paikalliskisa, mutta onhan mukaan tulossa jotakuinkin saman verran osallistujia kuin viime vuoden Joroisten kisaan. Kaikki on niin suhteellista! Oma osanotto on vielä tuon taudin takia “fifti-siksti”. Savoksi siis “suatan osallistua vuan suatan olla mänemättäkii”. Eli venytän päätöstä osallistumisesta perjantaihin saakka, jolloin yritän tehdä kunnollisen treenin ja katsoa, onko kunto (terveyden suhteen) sellainen, että osallistuminen kisaan tuo enemmän etua kuin haittoja. Joka tapauksessa tulen vetämään kisan harjoitusmielessä, pintakaasulla. Varsinainen kauden avauskisa on sitten 2.5. Lanzalla. 

P.S. lisäsin jokusen kuvan kuvagalleriaan täältä Kanarialta

15.3 Tahtoo pesutornin!

Aamuyön pikapäivitykset lentoasemalta. Ihan pian lastaudun lentokoneeseen ja suuntana on taas Gran Kanaria, jossa tällä kertaa tiedossa treeniä huhtikuun loppuun saakka. Sitten ollaankin jo kisakauden kynnyksellä. Kieltämättä ns. normaaliarkeen paluu kuullostaa tällä hetkellä erittäin hyvältä, vaikkakin tämä viikko kaikessa erilaisuudessaan oli mukava. Ainakin tapahtui paljon. Keskiviikkona olin Helsinki City Triathlonista lehditötilaisuudessa, josta tehty haastattelu löytyy Ylen nettisivuilta. Pääsin sen jälkeen treenaamaankin, mutta kotiinpaluu venähti lähelle puolta yötä. Aika kotona typistyi sitten lopulta 31 tuntiin, jonka aikana ehdin nukkua pari lyhyttä yötä, pestä 5 koneeelista pyykkiä, käydä hammaslääkärissä ja parturissa, hoitaa kertyneet paperityöt sekä tietysti purkaa ja pakata laukkuja. Tuohon pyykinpesuun liittyy myös toiveeni kuivausrummusta, sillä vaatteiden kuivaksi saaminen on aika haasteellista. Ainakin nopealla aikataululla. Naapureille tiedoksi, että katosta ei roikkunut uusi amppelikukka, vaan sukkien kuivaushärveli. 

Pejantain ja lauantain olin mukana, ensimmäistä kertaa, Fillarimessuilla (oikeammin GoExpo-messuilla) ja päivystelin pyöräsponsorini Trekin osastolla. Siinä sivussa oli jokunen triathlonaiheinen haastattelu sekä vierailu Nelosen Urheiluaamussa. Lauantaiaamun sain aloittaa aamutreenillä kello 7.00 soutajien osastolla. Seurana oli mm. Olympialaisten hopeanainen Minna. Aloitin treenin turvallisesti omasta lajista ajamalla kuntopyörää, mutta pienen yllytyksen jälkeen löysin itseni tekemästä soutunaisten kanssa vetoharjoitusta soutuergolla. Soututekniikkani oli kuulemma hieman hakusessa, mutta korvasin taidon puutteen kovemmalla riehumisella. Eilinen päivä päättyi Trekin porukan yhteisessä illanvietossa, jossa oli tarjolla meksikolaisen ruuan lisäksi nauruterapiaa:)

Vielä tämän päivän aikana pääsen siis treenin pariin Kanarialla ja seuraavat päivät ohjelmassa on pk-lenkkeilyä ja lepäilyä. Kuullostaa nautinnolliselta.

10.3 Melkoista haipakkaa

Nyt alan uskoa tosiaan siihen, että näyttelijöiden työstä on glamour kaukana. Teimme muutaman kohtalaisen pitkän kuvauspäivän Espanjan Calellassa. Mukana reissussa olivat minun ja Antin lisäksi meidän Triathlonistit Peltsi, Anneli ja Riku, asiantuntijana liiton koulutuspäällikkö Katja sekä kuvaustiimimme Harri, Nikke ja Antti H. Lisäksi lauantaista maanataihin juontajamme Tuomas. Kuvaustiimien "poikien" rautainen ammattitaito kompensoi meidän "tavisten" kokemattomuuden tv-työstä. Peltsi oli tietty poikkeus. Ainakin minä opin noiden päivien aikana yhtä sun toista tuosta kuvaushommasta. Vastaavasti uskon, että kuvauskolmikon tajuntaan iskeytyi järjetön triathlonpläjäys. Vaikka kuvauspäivät venyivätkin jopa 16 tuntisiksi, huumori jaksoi kukkia viimeiseen otokseen saakka. Ja tietysti sen jälkeen myös kun kamerat olivat sammuneet:) 

Tänään on viikon leppoisin päivä menossa. Viime yönä tasoittelimme hieman univelkaa ja väsymystä kuorsaamalla 11 tunnin yöunet. Aloitin aamun perinteisesti laittamalla pyykikoneen päälle. Aamupäivän ohjelmaan kuului myös uimahallivisiitti yhdessä anopin kanssa. Loppupäivän aion ottaa rennosti ja tehdä vain toimistotöitä. Huomenaamulla sitten nokka kohti Hesaa ja lehdistötilaisuutta. Omaan sänkyyn pääsen sen jälkeen kahdeksi yöksi, koska perjantaista alkaen olen mukana Fillarimessuilla, tietysti Trekin osastolla. Ja sitten sunnuntaiaamuna sinivalkoisin siivin kohti Kanariaa. Nähdään Fillarimessuilla!

2.3 Mihin se helmikuu meni?

Ensimmäinen jakso talven leirityksestä täällä Maspalomasissa on huomista vaille valmis. Vielä 4 tuntia pyörää ja puolen tunnin reipas juoksu. Sitten pyörä ja muut kamat kasaan ja keskiviikkoaamuna kohti manner-Espanjaa ja uudenlaisia tehtäviä. Toki sielläkin treenaillaan samalla;)

Tähän saakka elo täällä on mennyt vähintään niin hyvin kun olin uskaltanut toivoa...no pikkuisen huonompi sää on ollut kuin viime vuonna. Mutta tarpeeksi lämmintä kuitenkin. Olen treenaillut monipuolisessa seurassa ja vielä eiliselle lenkille löytyi minulle ajamattomia teitä. Ja miten hienoja teitä ne olikaan!  Treeniseurana on muutaman vuoden tauon jälkeen ollut Merja sekä altaassa myös Kaisa. Ja pyörälenkeillä tietty Lotta ja muita "satunnaisia" suomalaisia ajureita. Huhtikuulla onkin sitten enempi herraseuraa tiedossa ja siten omat vetovuorot saattaa olla harvemmassa;)

20.2 Leiritys puree

Kohta on jo kolme viikkoa takana täällä Kanarialla. Aika on mennyt kuin siivillä. Päivät kuluu sukkelasti: ruokaa, treeniä, lepoa ja kotitöitä. Tässä kohtaa kai kuuluisi hehkuttaa, miten äärettömästi on treenattu ja miten kunto on kova. Todettakoon, että harjoitusmäärissä ei ole hurjittu, mistä johtuen olo ei ole lainkaan puutunut. Selvää edistymistä on ollut kuitenkin havaittavavissa, mikä tietysti pitää mielen virkeänä. Vaikeinta on ehkä malttaa mielensä treenien suhteen. Maalis-huhtikuulla on vasta tiedossa sitä kovempaa treeniä.

Olemme tehneet treeniini joitakin muutoksia verrattuna viime vuoteen. Paljastan nyt ensimmäisen. Hankin loppuvuodesta käyttööni fiksin eli kiinteällä välityksellä olevan “yksivaihteisen” maantiepyörän. Tarkoittaa sitä, että jalat eivät pysähdy kertaakaan treenin aikana. Oma idea tämä ei tietenkään ole, vaan Antin. Tapani mukaan pullikoin aikani ideaa vastaan, mutta lämpenin ajatukselle. Koska Jussikin ajaa fiksillä…ja Jussi on kova! Tarkoituksena on parantaa heikkoja kohtiani pyöräilyssä: voimaa ja pyöritystä. Täällä ajaminen onkin aika haastavaa, koska tasainen maasto on aika vähissä. Ylämäet joutuu vetää voimalla vääntäen ja alamäet tikkaamaan ihan hulluilla kierroksilla. Ei aina tiedä kumpi naurattaa enemmän? Aika rankkaa ja tehokasta se joka tapauksessa on. Pari tuntia riittää oikein mainiosti. Ainakin jos “maksimoi kurjuuden” ja ajaa 3 kilon painohaalareilla 25 asteen lämmössä.

Oleskelen täällä Kanarialla vielä vajaat pari viikkoa ja otan sitten lennon Barcelonaan, josta siirryn 5 päiväksi tuttuun Calellan harjoituskeskukseen. Suomesta samaan paikaan saapuu myös Antti, kuvausryhmä sekä meidän Triathlonistit. Treenailu siellä on kevyempää ja pääpaino on tv-sarjan kuvaamisessa. Aiheesta olikin 19.2. ilmestyneessä Apu-lehdessä ensimmäinen juttu. 8-osainen sarja tulee ulos kesäkuun alusta alkaen Urheilukanavalla.

6.2 Terveiset Kanarialta

Arki täällä Maspalomasissa alkaa rullata. Olen nyt ehtinyt asettautua taloksi vuokrakämppääni. Asunnossa on tänä vuonna luksustekijöitä, kuten ikkunat ja terassi. Ekat päivät menikin sukkelasti kun treenien lisäksi kävin shoppailemassa kaapit täyteen ruokaa  sekä muuta käyttötavaraa. Ja tietty Decathlonista vararenkaita, jummpa-alustan, vetokumit, uikkarit jne jne.

Treeniseurana on ollut Pablo ja tänään seuraani liittyy Lotta. Treenit on lähteny käytiin ihan mukavasti, tosin kuukauden sairastelu tuntuu huonontuneena kuntotasona. Mutta suunta on ylöspäin. Ja tautikin näyttää nyt lopullisesti talttuneen, mikä on tietysti ensisijaisen tärkeää. Niin, ja kelit ovat ihan hyvät:)

30.1 Maisemat vaihtoon

Se oli muuten tuo viimekertainen otsikko ja tarina ennenaikaista ilakointia. Tauti palasi vielä kerran ja treenaaminen oli nollassa taas vajaan viikon. Nyt on kuvattu, otettu kokeita ja tutkittu. Ja terveeksi todettu ihan alan erikoislekurin toimesta Tampereella. Siinä muuten kävi ihan hyvä säkä: osuin ihan vahingossa sellaisen tohtorin pakeille, joka ymmärsi urheilijan sielunelämää. Virustaudiksi tämä ruljanssi sitten todettiin ja nyt vaan toivotaan, että virus sai tarpeekseen minun kiusaamisesta ja voin jatkaa treenaamista.

Rehellisesti sanottuna talvikausi ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, johtuen tosin ainoastaan tuosta kuukauden kestäneestä sairastelusta. Tarkoitus oli hankkia ihan älyttömät harjoituspohjat mm. hiihtämällä jo ennen etelään lähtöä. Tai kai se ihan pohjakunto siellä jossakin on tallessa. Täytyy vaan malttaa lähteä tarpeeksi rauhassa taas liikkeelle.

Loppuviikko kuluukin kevyen treenin lisäksi pakkaus- ja siivoushommissa. Maanantaiaamuna lähtee nimittäin lento kohti Las Palmasia. Mukaan olisi saatava normivarustuksen lisäksi 2 pyörää, painohaalari ja urheilujuomiakin jokunen kilo. Ja pitäähän kotirintamavarustaa siten, että Antti pärjää itsekseen. Tänä aamuna tulikin pieni pyyntö: "Voisitko lähtiessä sitten tiskata, että nuo likaiset astiat ala heti haista?" Taitaa olla mielenkiintoinen kotiinpaluu maaliskuulla;)

Seuraavat terveiset tulevatkin sitten Kanarialta, jos nettiyhteys sattuu pelittämään.

14.1 Asiat alkavat rullata taas

Viime viikon torstai oli yhtä juhlaa, sillä minulle tapahtui pieniä, mutta iloisia asioita. Heti aamusta kurkkukipu tuntui vihdoin ja viimein hellittävän. Iltapäivällä sain verikokeista hyviä uutisia: ei tulehdusta ja hemoglobiinikin oli taas palannut normaaliin lukemaan. Sitten sain yllätyssoiton hammaslääkäristä ja pääsinkin jo viikkoa aikaisemmin juurihoitoon. Ja pitkän runnomisen jälkeen "bisneksetkin" saivat käänteen parempaan suuntaan, sillä pari merkittävää yhteistyökumppania näytti vihreää valoa:) Olin onnellinen kuin lapsi joululahjoja avatessa.

Viikonloppuna sain luvan tehdä kevyttä treeniä, vaikka pääasiassa aika kuluikin Jämin Sm-hiihdoissa talkootöissä. Huseerasin Vip-vieraiden kestittäjänä ja seurustelu-upseerina. Hyvät kisat oli Jämillä, mutta ei kuitenkaan poltellut päästä mukaan kisaamaan. Alkuviikko on nyt mennyt sitten treenatessa ja hoitaessa noita muita kuvioita kuntoon kesää varten. Tekis jo mieli kertoa, mitä kaikkee on jännää on tulossa;) Suomessa olen enää vajaat 3 viikkoa ennen kun lennän Kanarialle treenaamaan. Ajatus tuntuu mukavalta kun katsoo ikkunasta ulos: alkuviikon vesisade vei lumet ja ladut, tylsää. Mutta motivaatio on kohdallaan ja kaipa sitä jaksaa vielä reilut pari viikkoa polkea olohuoneen nurkassa.

6.1 Tautista aikaa

Otsikko sopisi yhtä hyvin tämän hetkiseen maailman tilanteeseen. Ja valitettavasti se kuvaa tällä hetkellä olotilaani, eriasteinen pöpöjen armeija on riehunut kropassani jo kohtalaisen pitkään. Eilisellä visiitillä terveyskeskukseen lääkäri arvuutteli, että kyseessä saattaisi olla tulehtuneen hampaan lisäksi myös influenssa. Lääkitykseen lisättiin eilen vielä voidetta silmätulehdukseen. Aika parantaa, toivottavasti pian. Tilanne on tosin edellisiltä vuosilta varsin tuttu: erinäiset flunssataudit kun tuppaavat pesitymään minuun näin talvisin. Totesinkin tuossa viikko sitten lenkillä ollessani, että meikäläisen hengitysröörit ovat kuin kesälaadun diiseliä. Ei pelaa pakkasella. Kone leikkaa kiinni. Mutta sitten iloisempiin asioihin.

Hiihtoleiri Ranskassa meni hyvin. Font Romeu toimii treenipaikkana myös talvella. Kahden viikon aikana täsyin pilvettömiä päiviä oli noin puolet. Ladut pääsääntöisesti hyvässä kunnossa ja aurinko pääsi lämmittämään mukavasti. Hiihtobaanoja on tasaisia ja mäkisiä ja ne kulkevat aina 2200 metriin saakka. Se kyllä tuntui rajuhkona puuskuttamisena ylämäissä. Siinä hiihtämisen huumassa ajatukset alkoivatkin kummasti karkailla enemmänkin hiihtelyn suuntaan. Miten mukava oiskaan hiihtää pitkän matkan hiihtoja? Sittemmin olen taas palannut maanpinnalle noiden hiihtelyhaaveiden kanssa. Parempi keskittyä kesälajeihin. Mutta on se harjoittelumuotona vaan niin mukava. Reissu sujui muutenkin loistavasti. Tuli levättyä paljon ja syötyä hyvää ruokaa. Katseltiin paikkoja ja höpöteltiin muuten vaan mukavia Vuohelaisen pariskunnan kanssa. Vältyimme joulustressiltä, mikä oli varsin mukavaa sekin. Laittelin näkyviin myös kuvia reissusta.

Suomeen paluun jälkeen teimme anoppilakierroksen ja palasimme kotiin vasta eilen. Seuraava kerta Joroisissa ja Karhulassa saattaakin sitten venähtää aina kesäkuulle saakka. Taudin takia ehdin tällä kertaa myös olla enempi paikallaan ja tekemisen puutteessa siivosin yhden kaapinkin vanhassa huoneessani Joroisissa. Sinne kaappiin on vuosien varrella kätketty vaikka minkälaisia aarteita. Osa noista aarteista pengottiinkin esiin jo tässä syksyllä - vanhat harjoitupäiväkirjani. Kaapissa oli myös(roskikseen joutuneen roinan lisäksi) lehtileikkeitä viimeisen 25 vuoden ajalta. Osan äiti olikin jo ehtinyt järjestellä. Arkistojen aarteista löytyi mm lehtijuttu vuodelta noin 1988. Aiheena oli hiihto ja kuviin oli päässyt eräs leppävirtalainen pikkukilli. Parissa kymmenessä vuodessa tuon veijarin hartiat ovat levinneet, laji vaihtunut ja matkakin hieman pidentynyt. Menestystä oli tullut silloin... ja sitä tulee edelleen. No, herra-Pätkähän se tietysti oli.   Hauskoja muistoja!